//saatan kuvailla vähän tarkemmin ympäristöä kuin 74th Nälkäpelin sivuilla, joten huomiokaas ne yksityiskohdat. //

Zana Gideon

Puin päälleni minulle annetut vaatteet ennen kuin astuin lasisuppiloon, joka sulkeutui astuessani sen sisälle. Minua ei oltu vielä pyydetty menemään lasisuppiloon, mutta en pystynyt odottamaan että nälkäpeli alkaisi. Katsoin lasiin heijastunutta kuvajaistani. Stailaajani oli antanut minulle aika normaalit vaatteet; ohuen, vihertävän t-paidan, löysät ja mukavat farkut, mustat maiharit ja ruskean nahkatakin. Minulla oli myös kaulassani laivaston sininen ohut huivi. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, millainen areena minua ylhäällä odottaisi. #Ehkäpä areena olisi jonkinlaista metsikköä#, ajattelin sivellessäni nahkatakin miellyttävää pintaa. Muutaman minuutin päästä naisen kehotettua tribuutteja astumaan suppiloihin, suppilo alkoi nousta. Lihakseni jäykistyivät kun odoton vihdoin näkeväni areenan.

Aluksi valo häikäisi minut hetkeksi, niin kuin olin odottanutkin. Juuri kun silmäni ehtivät tottua valoon, kuulin jylisevän äänen kaikkialla ympärilläni: "Hyvät naiset ja herrat, seitsemäskymmenesneljäs nälkäpeli alkaa!" En kuitenkaan liikahtanutkaan, sillä minulla oli 60 sekuntia aikaa katsoa ympärilleni. Enkä tietenkään halunnut räjähtää taivaan tuuliin. Katseeni kiersi nopeasti muissa tribuuteissa. Minun molemmilla puolillani seisoivat kuutosen tribuutit, joista toinen oli kuitenkin liittolaiseni. Tyttötribuutista olisi tuskin haittaa, sillä tuo oli selvästikin kauhuissaan.

Sitten tutkailin ympäristöäni. Tämä oli selvästikin jonkinlainen hylätty suurkaupunki, joka oli varmasti ollut aikoinaan hienompi kuin vyöhykkeen 2 keskusta. Olin silti varma, että Capitol oli paljon hienompi kuin tämä kaupunki on koskaan ollutkaan. Toinenkin asia ei ollut vaikeasti huomattavissa; kaupunki sijaitsi ilmeisesti aavikolla, sillä kadut olivat hiekan peitossa. katsoin vielä sekunnin huonokuntoisia pilvenpiirtäjiä ennen kuin käänsin katseeni runsaudensarvea ympäröivään hiekkakehään ja sieltä sen ympärille. Kehää ympäröi pieni puro. #Se on varmasti tärkeä selviytymisen kannalta#, tuumin. Kehän ulkopuolella näin neljä katua. Suurin katu, jota piirittivät korkeimmat pilvenpiirtäjät oli minusta vähän vasemmalle, ja sitä vastapäätä oli vähän pienempi katu, jolla lojui paljon autoja. Näin vielä kaksi katua, joista toinen oli oikealla ja toinen vasemmalla. Kadut näyttivät aika samanlaisilta. Arvioin, että minuutista alla puolet oli enää jäljellä, joten käänsin katseeni takaisin runsaudensarveen ja sen ympäristöön. Runsaudensarven suuaukko oli souraan edessäni (vaikkakin jonkin matkan päässä), joten näin sen sisään. Näin kaikki aseet, joita halusin kokeilla. Näin myös seitsemän miekkaa, joista yhdellä yrittäisin tappaa mahdollisimman monta tribuuttia. Pieni hymy pääsi kasvoilleni kun otin asennon, josta olisi helppo lähteä liikkeelle. Tiesin tarkelleen mitä tekisin seuraavaksi. Ja sitten gongi kumahti. Lähdin juoksemaan niin nopeasti kuin vain pystyin kohti kultaista runsaudensarvea. Jotkut olivat runsaudensarvella ennen minua, mutta näin että melkein kaikki heistä olivat liittolaisiani.

Flynn Gunner

Ennen kuin astuin lasisuppiloon, olin juonut luultavasti viisi isoa lasillista vettä. Olin myös syönyt erilaisia herkkuja, mutta kuulutus patisti minut suppiloon. #No, ainakin pääsen areenalle...# ajattelin itsekseni ja huokaisin. Olin juuri pukenut päälleni valkoisen t-paidan ja farkkutakin. Saamani löysät farkut ja maiharit oli pakko myös laittaa päälle. En ollut koskaan aiemmin käyttänyt löysiä farkkuja saati sitten maihareita, joten yllätyin iloisesti kun ne tuntuivat mukavilta. Suppilo alkoi nousta, ja en nähnyt pariin sekuntiin mitään kunnes silmäni häikäistyivät auringon takia. Nostin hetkeksi käteni suojaamaan kasvojani auringonpaisteelta, samalla kuin kaiutus ilmoitti nälkäpelin alkavan. Katsoin ympärilleni, ja huomasin ettäolen jonkinlaisessa autioituneessa kaupungissa joka ilmeisesti sijaitsi aavikolla. #Outoa... Tälläistä areenaa en olekaan nähnyt ennen!# ajattelin tutkiessani ympäristöä tarkemmin. Aurinko näytti laskevan korkeiden rakennusten taakse, joten oletin että oli ilta. En alkanut miettiä mitä kautta lähtisin runsaudensarvelta, sillä minä ja tribuutit, joiden kanssa olin liittoutunut olimme sopineet valtaavamme runsaudensarven haltuumme. Otin hyvän asennon ja gongi kumahti.

Juoksin mahdollisimman nopeasti kohti runsaudensarvea välittämättä tavaroista matkani varrella. Olin yksi ensimmäisistä runsaudensarvella. Etsin kuumeisesti tiettyä asetta, jonka onneksi löysin. Nappasin toisen kolmikärjistä ja nyökkäsin yhdelle liittolaisistani ennen kuin lähdin hölkäten poispäin runsaudensarvesta.

Jace Amell

Musta nahkatakki, löysät, beiget farkut ja harmaa t-paita. Vain ne sain valmiiksi kun minut lähetettäisiin kohta areenalle, jossa 23 tribuuttia yrittäisivät saada minut hengiltä. Solmin maihareitteni nauhat ja istahdin sitten takaisin puiselle penkille. Penkin vieressä olevalla pöydällä oli puoliksi tyhjä vesilasi, johon en ollut koskenut vähään aikaan. Minua hermostutti niin paljon, etten pystynyt syömään. Puolet vesilasillisesta oli kuitenkin päässyt kurkustani alas. Astuin suppiloon vasta kun minun käskettiin tehdä niin.
En ollut odottanut tällaista areenaa. Korkeat pilvenpiirtäjät kohosivat ympärilläni jättäen väliinsä 4 rakoa. Vähän matkaa minun oikealla puolellani oli katu, jolla oli runsaasti autoja. Osa oli hautautunut hiekkaan osa ei. Minulla ei kestänyt kauaa tajuta että lähtisin sinne pian. Heti kun olisin napannut tarvikkeita.
Gongi kumahti ja lähdin juoksemaan muiden tavoin. Valitsin kohteekseni ison repun jonkin matkan päässä minusta. Sinne matkllani nappasin pienen rasian. Onneksi kukaan muu ei ollut ehtinyt napata reppua kun saavuin sen luo. Heitin repun selkääni ja käännyin kohti katua. Juoksin niin nopeasti kuin pystyin sitä kohti. Kukaan ei pysäyttänyt minua, joten hyppäsin vain pienen puron ylitse.

Cory Miles

Olin aivan paniikissa. Astuin suppiloon käskyn kuultuani. Kyyneleet valuivat poskilleni kun suppilo alkoi nousta. Tässä tämä nyt oli. Elämäni kokisi pian loppunsa. En oikeastaan tuhlannut aikaa miettimällä missä olin, sillä katseeni lukittui muihin tribuutteihin. Mietin millä kaikilla eri tavoilla he mahtaisivat tappaa minut... Ja sitten oksensin. Oksennus lensi käsilleni ja pidalleni. Gongi kumahti. Seisoin hetken epävarmana paikoillani, kunnes lähdin juoksemaan kohti reppua, sillä minä en selviytyisi ilman varusteita. Jos siis selviytyisin.