Ingrid Haver / Runsaudensarvi

Olin juonut vettä noin kaksi desiä ja venytellyt ennen suppiloon astumista. Nyt seisoin pienellä korokkeen tapaisella, itse areenalla ja kuuntelin kelloa joka laski aikaa pelin alkuun. Perhoset liitelivät vatsassani ja minua jännitti. Edessäni oli runsauden sarvi. Komeana ja valmiina ottamaan aseita havittelevat tribuutit vastaan. Kuulin kuinka joku oksensi. Jo tässä kohtaa, ajattelin ihmeissäni ja olin jo virnistää. Katsoin ympäristöä ja etsin liittolaista katseellani. En nähnyt häntä. Poika saattoi olla toisella puolella runsaudensarvea. Tai sitten en vain yksinkertaisesti löytänyt häntä. 3, 2, 1. Juoksin. Pingoin niin kovaa kohti runsaudensarvea että saatoin vannoa saapuneeni sen suuaukolle kolmantena. Otin pienen repun selkääni ja kiiruhdin kirveen luokse jonka hakemista olin suunnitellut heti sen nähtyäni. Teräase viuhahti ohitseni. Se saattoi olla puukko tai miekka, aivan kuten kolmikärki tai keihäskin. Säikähdin, mutta koska minuun ei oltu osuttu ek epäröinyt ottaa kirvestä käsiini. Naurahdin.

Olinkin jo lähdössä runsaudensarvelta, jonka luona olin ollut vain hetken, mutta sitten tuli mutkia matkaan. Joku likka nimittäin. Heitin ainoan heittoveitseni tuota kohti, mutta koska se olikin varsin huono veitsi ja toinen liikkui/väisti(?) niin siksi veitsi vain hipaisi toista (vastapelaaja saa itse päättää mihin Missy osui). "Vitun kiva", sanoin ääneen ja lähdin pois runsaudensarvelta. Enhän halunnut jäädä "ammattilaisten" kynsiin kun niitäkin vilisi joka puolella. Huusin partnerini nimeä ja näin tuon pian. Kiiruhdin toisen luokse. Juostessani törmäsin johonkuhun. "Sorry, I-", tummaihoinen, minua huomattavasti pidempi ja ruipelompi poika oli sanonut, mutta lause jäi kesken. Olihan sitä vaikea puhua kun sai kirveen terästä naamaan. Pojan poskipää murtui ja terä viilsi pojan naaman auki. Verta suihkusi kasvoilleni ja vaatteilleni. Tribuutti kaatui maahan sätkien. "Mitä vittua, sä elät yhä?" kysyin ja katsoin taivaalle. "Kattokaa Capitol, eikös ookkin vitun nättiä, häh?!" huusin taivaalle jossa kulki satoja kameroita, joiden avulla koko peliä kuvattiin. Kameroita ei tietenkään näkynyt. Ne olivat keinotekoisen taivaansuojissa. "Sadistiset paskat", sanoin ennen kuin annoin lopullisen iskun kolmos vyöhykkeen tribuutille. Kuului vaimea kanuunan pamahdus -jälleen yksi tribuutti poistui tästä viheliäisestä pelistä ja se oli tuo tummapoika joka oli saanut kärsiä ennen kuolemaansa.

Ennen kuin lähdin avasin pojan kantaman repun ja otin sieltä kaiken tarpeellisen; tyhjän vesipullon ja 2mx2m kokoisen pressun jota saattoi käyttää sateen suojana. Tungin kamat nopeasti omaan reppuuni ja lähdin kohti nuorta miestä joka oli samalta vyöhykkeeltä kuin minä. Hymyilin vinosti tuolle.


Maiken Sorenson ∆ Runsaudensarvi / Runsaudensarven lähellä oleva suuri pilvenpiirtäjä

Seisoin areenalla valmiina juoksemaan aivan toiseen suuntaan kuon runsaudensarvelle. Vain idiootit menisivät sinne. Siis vain ja ainoastaan _idiootit_. Eli jotkut uhkarohkeat pojat ja tytöt jotka kuolisivat ammattilaisten takia. Minä en kuuluisi noihin. Oi en. Minä olisin se joka pärjäisi edes yhden päivän, jos vaikka toisenkin. Kun summeri soi pinkaisin juoksuun kohti betoniviidakkoa. Juoksin kaduilla jotka olivat joskus olleet hienoja. Nyt ne olivat hiekan ja pölyn peitossa. Kaikki oli kuollutta. Ei ollut puita tai elämää. Oli vain kuivuutta ja paljon betonia. Ei kestänyt kauankaan kun löysin tieni korkean pilvenpiirtäjän oville. Lasiovet olivat rikki ja sirpaleita oli siellä täällä. Nappasin yhden sirpaleista. Se toimisi hyvänä aseena tiukan paikan tullen. Voisin tökätä sen jonkun silmään vaikkapa. Ajatus tuntui kamalalta. Mekin rakennuksen sisään, kiipesin useita portaita ja saavuin tyhjään ja valtavaan tilaan. Osa ikkunoista oli rikki ja kokolattiamatolla oli hiekkaa ja pölyä. Huone näytti toimistolta. Vanhalta ja hylätyltä sellaiselta. Menin ikkunaan josta näin runsaudensarvelle. Näin ruumiita maassa ja juoksentelevia ihmisiä. Näytin hieman kauhistuneelta. Olin tosiaankin osa nälkäpeliä nyt.. Tämä oli sairasta. Istahdin maahan ja jäin katsomaan ihmisten menoa. Olisin turvassa täällä, ajattelin ja näpräsin lattialla olevia hiekanjyviä.

Magnus Grimes / Runsaudensarvi

Katsoin areenan ympäristöä hieman ihmeissäni ja tietenkin kauhuissani. En ollut ennen nähnyt tälläistä areenaa. Nielaisin ja kuuntelin kuinka kello laski aikaa pelin viralliseen alkuun. Kun oli aika juosta jäin paikoilleni. Osa juoksi suoraa tietä runsaudensarvelle, osa juoksi vastakkaiseen suuntaan. Lähdin pian kohti runsaudensarvea ja otin maasta repun selkääni. Jatkaessani matkaa törmäsin johonkuhun. "Sorry I-" ja valtava kipu iskeytyi naamaani. Olin pyörtyä. Silmiäni kirveli ja kipu säteili koko naamassani. Huusin ja itkin. Näin kuinka maa värjäytyi punaiseksi verestäni. Tytön hiukset olivat myös olleet punaiset. Tämähän oli ihan hullua. Se tyttöhän oli ollut kamalan säikky.

Kuinka paljon ihmisen kasvoissa olikaan verta? Kuulin kuinka se tyttö huusi jotain ja tunsin pian iskun, jonka jälkeen kaikki kipu oli poissa. Tunsin kuinka vajosin pimeyteen ja lopetin olemassa oloni. Elämäni oli ohi.

//Kas näin.. kiireessä rustasin nämä joten laatu on mitä on hahhah. Anteeksi. :| //