Preston Bloom // vyöhyke 7

Mässytin hyvän makuista purkkaa, kunnes minut käskettiin suppiloon. Heitin vaaleanpunaisen purkkaläjän muuten typötyhjään roskikseen ennen kuin astuin sisälle suppiloon. Suppilo kohosi areenalle, areenalle jollaista en ollut odottanut. #Kiinnostava areena...# ajattelin samalla kiristin maihareitteni nauhoja. Päälläni komeilivat löysät farkut, sininen t-paita ja farkkutakki. Katseeni löysi nopeasti Missyn, joka oli vain yhden tribuutin päässä minusta. Tyttö ei kuitenkaan näyttänyt huomaavan minua. Keskitin katseeni kuitenkin runsaudensarveen, joka kiilui kultaisena heijastaen laskevan auringon kaunista kuvajaista. Huomasin nopeasti kirveet, sekä miekat. Otin valmiusasennon ennen kuin gongi kumahti. Sitten yritin juosta mahdollisimman nopeasti runsaudensarvelle. En ollut ensimmäisten joukossa, mutta kun saavuin runsaudensarvelle, näin että siellä oli vielä paljon tavaraa. Kukaan ei estellyt minua, kun nappasin ensiksi miekan koteloineen ja vöineen. Kiinnitin vyön samalla kun otin kirveen. Ennen lähtemistä heitin selkääni ison repun, joka oli ruskea.

Kun oli lähdössä runsaudensarvelta, kookas poikatribuutti asettui eteeni. Hetkeen kumpikaan meistä ei liikkunut. Nopeasti miekka iskeytyi siihen kohtaan, jossa pääni oli hetkeä aikaisemmin ollut. Onneksi kuitenkin väistin viime tipassa, ja lähdin juoksemaan poispäin ennen kuin poika ehti iskeä toista kertaa. Huomasin noin viiden metrin päässä, että olkapäässäni oli pienehkö viilto. Juoksin vähän matkan päähän ja jäin sinne odottamaan Missyä. Ehdin nähdä kun partnerini teki verisesti lopun kolmosen pojasta. Tyttö käveli luokseni hymyillen ja hymyilin takaisin. "Osaat todellakin käyttää kirvestä, Missy!" tokaisin edelleen hymyillen ja jatkoin: "Lähdetäänkö nyt täältä?" Oletin että hän nyökkäsi, mutta en jäänyt varmistamaan asiaa. Kuulin nopeita askelia takaani, ja katsoin taakseni. Ruipelo, tummatukkainen poika, jonka vyöhykettä en muistanut, juoksi parhaillaan poispäin runsaudensarvelta. Hän juoksi sen verran läheltä, että sain heitettyä kirveeni kohti häntä. Ja se osuikin pojan kylkeen, upoten sinne. Poika kaatui maahan, mutta oli vielä hengissä. Kävelin liittolaiseni kanssa pojan luo. Hänen silmänsä suurenivat kauhusta, mutta en nähnyt kyyneliä. Hymyillen hieman käännyin Missyn puoleen: "Ole hyvä vain." Revin kirveeni irti pojasta ja katsoin kun tyttö iski omansa poikaan (?) Otin pojan tavarat mukaani. Sen jälkeen lähdimme taas juoksuun. Hypättyämme pienen puron ylitse kysyin partneriltani, minne hän haluaisi mennä.

Xavier Cross // vyöhyke 10

Metallinen alusta nosti minut suppilosta maan pinnalle. Yllätyin jonkin verran areenasta, mutta en odottanutkaan metsää. Päälläni olivat löysät farkut ja ruskea t-paita. Gongin kumahduttua pingoin kohti runsaudensarvea. Olin yksi ensimmäisistä, joten nappasin ensiksi keihään, ja sitten pienen repun ja toisen repun, joka näytti olevan täynnä ensiaputarvikkeita. Sain käsiini myös rasian kuivattuja hedelmiä ennen kuin lähdin runsaudensarvelta. Juoksin niin kovaa kuin pystyin, eikä kukaan pysäyttänyt minua. Kunnes juoksin seiskan tribuuttien ohitse, ja kirves iskeytyi vasempaan kylkeeni. Kaaduin maahan, kun kaamea kipu valtasi koko vartaloni. Näin sumeasti kaksikon tulevan luokseni ja poika veti kirveensä irti minusta. Luulin jo hetken, että tämä ei olisi lopuni, mutta sitten tyttö huitaisi kirveensä rintaani. Tunsin kuinka luut murtuivat ja näkökenttäni sumeni entisestään, kunnes en nähnyt enää mitään. Se oli loppuni.