Kylan Theon / runsaudensarvi ja sen lähellä oleva pilvenpiirtäjä

Olin juonut puolitoista lasillista vettä, kun minut käskettiin metallialustalle, jota ympäröi suppilo. Päälläni oli punainen toppi ja löysät farkut. Metallialusta nousi ja nousi, kunnes se oli maan pinnalla ja näin minkälainen areena minua odotti. Kasvoilleni pääsi yllättynyt ilme hetkeksi, mutta se katosi pian hymyn alta. En ollutodottanut tällaista areenaa, mutta se sopi minulle paremmin kuin hyvin. 3,2,1! Gongi kumahti ja juoksin niin kovaa kuin pääsin kohti kultaisena hohtavaa runsaudensarvea. Ihmeekseni olin runsaudensarvella ensimmäinen, mutta aivan takanani näkyi jo kilpailijoitani. Nappasin sen mitä ehdin, eli viidakkovetsen ja ison, ruskean repun. Ennen kuin yksikään kilpailijoistani ehti kohdistaa katseensa (tai aseensa) minuun juoksin pois. Hypättyäni puron ylitse suuntasin suurimmalle tielle, jossa vähän matkaa juostuani käännyin kohti suurta pilvenpiirtäjää, jonne jalkani ohjasin.

Astuin sisään lasinsirpaleiden peittämään aulaan, jossa hengähdin hetken. Siltä varalta, että minua seurattaisiin päätin mennä ylös. Kokeilin aluksi että toimiko hissi, mutta en ollut hirveän yllättynyt kun se ei toiminut. Niinpä osaksi juoksin, osaksi kävelin ja hölkkäsin kuuteenkymmenenteenensimmäiseen kerrokseen. Talossa oli kuusikymmentäkaksi kerrosta, mutta oli järkevämpää etten menisi ylimpään, sillä jos joku tulisi etsimään minua, hän luultavasti etsisi ensimmäisestä tai viimeisestä kerroksesta, sillä kuka kuudestakymmenestäkahdesta kerroksesta viitsisi etsiä yhtä tribuuttia? Tutkin kerroksen huoneita, ja huomasin, että tässä kerroksessa taisi olla yrityksen ylimmistön työhuoneita, niin hienoilta ne vaikuttivat. Valitsin majapaikakseni huoneen, jonka lasissa oli vain säröjä, kun muiden huoneiden ikkunat olivat risana lattialla. Huone oli kalustettu työpöydällä, mukavalla työtuolilla ja nojatuolilla, joka oli sivussa. Lattiaa pehmensi kalliin näköinen matto, jolle ilmeisesti työpöydällä olevat paperit olivat levinneet.
Olisin katsonut mitä runsaudensarvella tapahtui, mutta edessäni olevat rakennukset estivät sen. Niinpä päätin tutkia reppuni sisällön. Löysin sieltä vedellä täytetyn litran vesipullon, kaksi rasiaa jotain ruokaa, linkkarin, puukon, viltin, makuupussin, taskulampun, yönäkölasit, säilykepurkin ja mitä oli toivonutkin, ansatarvikkeita. En kylläkään ollut nähnyt matkani aikana yhtään eläintä. Aurinko oli katoamassa ja yö oli ottamassa taivaasta vallan. Hetkeä aikaisemmin ihmettelin, miksi tarvitsisin makuupussia, mutta sitten tuli jäätävän kylmä. Vapisin vielä kun menin työpöydän taakse makuupussiini. Katsoin taivaalta tiedotuksen, joka kertoi ketkä olivat kuolleet tänään, ja vaivuin hiljalleen uneen. //PÄIVÄ 1 LOPPUU KYLEN OSALTA//


Rick Waters / runsaudensarvi

Puin päälleni tumman vihreät löysät farkut, harmaan t-paidan ja ruskean nahkatakin. Hörppäsin lasistani hieman ennen kuin astuin metallialustalle, joka työnsi minut areenalle. Katselin areenaa neutraalin näköisenä; en ollut yllättynyt sillä en ollut varma mitä odottaa. Katsoin liittolaisiani, joista osa katsoi minua. Katsoin myös runsaudensarvea, jonka suuaukko oli areenan toisella puolella. Gongi kumahti ja juoksin kohti runsaudensarvea. Lähelläni juoksi pullukka poika, jonka vyöhykettä en muistanut. Harpoin häntä kohti ja nappasin pojan käsiini. Kuului vai "kraks" kun väänsin pojan niskat nurin. Lähdin sen jälkeen juoksemaan kohti runsaudensarvea. Nappasin keihään ja jäin puolustamaan runsaudensarvea.

Tim Riles / runsaudensarvi

Repäisin hermostuneesti sipsipussin auki. Kaavin pussin sisällön suuhuni, ja heitin sitten sen pussin roskikseen astuin suppiloon. Metallinen alusta nosti minut ylös. Olisivatko vanhempani nyt ylpeitä minusta? #Varmasti olisivat!# tokaisin itselleni mielessäni ja varmistauduin juoksemaan kohti runsaudensarvea. Olisin halunnut metsää areenalle, mutta eihän se minun päätökseni ollut. Päätin lähteä runsaudensarvelle ottamaan aseita ja tarvikkeita, juuri niin kuin olin nälkäpelissä muiden nähnyt tekevän. Gongin kumahtaessa juoksin kohti runsaudensarvea. Vieressäni ollut poikatribuutti juoksi minua kohti vaarallisen näköisenä, joten yritin kiihdyttää vauhtiani. Se ei kuitenkaan onnistunut, ja poika hautasi kasvoni lihaksikkaiden käsiensä väliin. Kaikki olikin ohitse ennen kuin ehdin edes huomata sitä.

Ken Hastings / runsaudensarvi

Join vesilasillisen loppuun ennen kuin astuin metallialustalle. Suppilo sulki minut sisäänsä ja lähetti areenalle. Näpräsin mustaa t-paitaani samalla kun tutkailin ympäristöäni. Olin yllättynyt, ja sen näki helposti kasvoiltani. Tämä olisi vaikea areena, siitä olisin varma. Katsoin muita tribuutteja. He olivat varmasti melkein jokainen jollakin tapaa parempia kuin minä. Nopeampia, vahvempia tai ovelampia. Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin kun kuutosen tyttö oksensi muutaman tribuutin päässä. En tietenkään kuullut kun gongi kumahti, ja jäin hetkeksi paikalleni kun muut lähtivät juoksemaan johonkin suuntaan. Emmin vielä hetken ja lähdin sitten kohti runsaudensarvea. Olin melkein siellä, kun tunsin valtavaa kipua selässäni. Huomasin nopeasti että lävitseni oli vedetty miekka. Keihään omistaja veti sen pois ja sitten potkaisi minut maahan. Yritin heiluttaa päätäni ja estää tribuuttia kyyneet silmissä, mutta poika, tai pikemminkin mies tunki miekkansa sydämeeni. Nyt myös näkönikin katosi, ja tajuntani myös.

Maxen Stark / runsaudensarvi

Join lasillisen vettä ja söin mehukkan pihvin. Sen jälkeen puin päälleni mustan topin, löysät farkut ja farkkutakin, sekä maiharit. Sitten minut kutsuttiinkin jo suppiloon, ja metallialusta työnsi minut areenalle. "Hienoa!" totesin hiljaan kun näin areenan. Se kuka päätti tämän areenan meille oli tosi järkevä tyyppi. Vihdoin jotain erilaista kuin vain puita. #Onhan tämä pelinjärjestäjien rakennuttama vai ovatko he löytäneet sen?# kysyinitseltä, mutta en ollut varma vastauksesta. 3,2,1! Gongi kumahti ja juoksin runsaudensarvelle. Nappasin keihään, kiersin yhden poikatribuutin taakse kauempaa ja iskin keihääni pojan lävitse. Tehtyäni pojasta lopun palasin liittolaisteni luokse runsaudensarvelle.

//sori huonosta laadusta mutta kirjoitin tän kiireessä//

Preston Bloom // vyöhyke 7

Mässytin hyvän makuista purkkaa, kunnes minut käskettiin suppiloon. Heitin vaaleanpunaisen purkkaläjän muuten typötyhjään roskikseen ennen kuin astuin sisälle suppiloon. Suppilo kohosi areenalle, areenalle jollaista en ollut odottanut. #Kiinnostava areena...# ajattelin samalla kiristin maihareitteni nauhoja. Päälläni komeilivat löysät farkut, sininen t-paita ja farkkutakki. Katseeni löysi nopeasti Missyn, joka oli vain yhden tribuutin päässä minusta. Tyttö ei kuitenkaan näyttänyt huomaavan minua. Keskitin katseeni kuitenkin runsaudensarveen, joka kiilui kultaisena heijastaen laskevan auringon kaunista kuvajaista. Huomasin nopeasti kirveet, sekä miekat. Otin valmiusasennon ennen kuin gongi kumahti. Sitten yritin juosta mahdollisimman nopeasti runsaudensarvelle. En ollut ensimmäisten joukossa, mutta kun saavuin runsaudensarvelle, näin että siellä oli vielä paljon tavaraa. Kukaan ei estellyt minua, kun nappasin ensiksi miekan koteloineen ja vöineen. Kiinnitin vyön samalla kun otin kirveen. Ennen lähtemistä heitin selkääni ison repun, joka oli ruskea.

Kun oli lähdössä runsaudensarvelta, kookas poikatribuutti asettui eteeni. Hetkeen kumpikaan meistä ei liikkunut. Nopeasti miekka iskeytyi siihen kohtaan, jossa pääni oli hetkeä aikaisemmin ollut. Onneksi kuitenkin väistin viime tipassa, ja lähdin juoksemaan poispäin ennen kuin poika ehti iskeä toista kertaa. Huomasin noin viiden metrin päässä, että olkapäässäni oli pienehkö viilto. Juoksin vähän matkan päähän ja jäin sinne odottamaan Missyä. Ehdin nähdä kun partnerini teki verisesti lopun kolmosen pojasta. Tyttö käveli luokseni hymyillen ja hymyilin takaisin. "Osaat todellakin käyttää kirvestä, Missy!" tokaisin edelleen hymyillen ja jatkoin: "Lähdetäänkö nyt täältä?" Oletin että hän nyökkäsi, mutta en jäänyt varmistamaan asiaa. Kuulin nopeita askelia takaani, ja katsoin taakseni. Ruipelo, tummatukkainen poika, jonka vyöhykettä en muistanut, juoksi parhaillaan poispäin runsaudensarvelta. Hän juoksi sen verran läheltä, että sain heitettyä kirveeni kohti häntä. Ja se osuikin pojan kylkeen, upoten sinne. Poika kaatui maahan, mutta oli vielä hengissä. Kävelin liittolaiseni kanssa pojan luo. Hänen silmänsä suurenivat kauhusta, mutta en nähnyt kyyneliä. Hymyillen hieman käännyin Missyn puoleen: "Ole hyvä vain." Revin kirveeni irti pojasta ja katsoin kun tyttö iski omansa poikaan (?) Otin pojan tavarat mukaani. Sen jälkeen lähdimme taas juoksuun. Hypättyämme pienen puron ylitse kysyin partneriltani, minne hän haluaisi mennä.

Xavier Cross // vyöhyke 10

Metallinen alusta nosti minut suppilosta maan pinnalle. Yllätyin jonkin verran areenasta, mutta en odottanutkaan metsää. Päälläni olivat löysät farkut ja ruskea t-paita. Gongin kumahduttua pingoin kohti runsaudensarvea. Olin yksi ensimmäisistä, joten nappasin ensiksi keihään, ja sitten pienen repun ja toisen repun, joka näytti olevan täynnä ensiaputarvikkeita. Sain käsiini myös rasian kuivattuja hedelmiä ennen kuin lähdin runsaudensarvelta. Juoksin niin kovaa kuin pystyin, eikä kukaan pysäyttänyt minua. Kunnes juoksin seiskan tribuuttien ohitse, ja kirves iskeytyi vasempaan kylkeeni. Kaaduin maahan, kun kaamea kipu valtasi koko vartaloni. Näin sumeasti kaksikon tulevan luokseni ja poika veti kirveensä irti minusta. Luulin jo hetken, että tämä ei olisi lopuni, mutta sitten tyttö huitaisi kirveensä rintaani. Tunsin kuinka luut murtuivat ja näkökenttäni sumeni entisestään, kunnes en nähnyt enää mitään. Se oli loppuni.

Ingrid Haver / Runsaudensarvi

Olin juonut vettä noin kaksi desiä ja venytellyt ennen suppiloon astumista. Nyt seisoin pienellä korokkeen tapaisella, itse areenalla ja kuuntelin kelloa joka laski aikaa pelin alkuun. Perhoset liitelivät vatsassani ja minua jännitti. Edessäni oli runsauden sarvi. Komeana ja valmiina ottamaan aseita havittelevat tribuutit vastaan. Kuulin kuinka joku oksensi. Jo tässä kohtaa, ajattelin ihmeissäni ja olin jo virnistää. Katsoin ympäristöä ja etsin liittolaista katseellani. En nähnyt häntä. Poika saattoi olla toisella puolella runsaudensarvea. Tai sitten en vain yksinkertaisesti löytänyt häntä. 3, 2, 1. Juoksin. Pingoin niin kovaa kohti runsaudensarvea että saatoin vannoa saapuneeni sen suuaukolle kolmantena. Otin pienen repun selkääni ja kiiruhdin kirveen luokse jonka hakemista olin suunnitellut heti sen nähtyäni. Teräase viuhahti ohitseni. Se saattoi olla puukko tai miekka, aivan kuten kolmikärki tai keihäskin. Säikähdin, mutta koska minuun ei oltu osuttu ek epäröinyt ottaa kirvestä käsiini. Naurahdin.

Olinkin jo lähdössä runsaudensarvelta, jonka luona olin ollut vain hetken, mutta sitten tuli mutkia matkaan. Joku likka nimittäin. Heitin ainoan heittoveitseni tuota kohti, mutta koska se olikin varsin huono veitsi ja toinen liikkui/väisti(?) niin siksi veitsi vain hipaisi toista (vastapelaaja saa itse päättää mihin Missy osui). "Vitun kiva", sanoin ääneen ja lähdin pois runsaudensarvelta. Enhän halunnut jäädä "ammattilaisten" kynsiin kun niitäkin vilisi joka puolella. Huusin partnerini nimeä ja näin tuon pian. Kiiruhdin toisen luokse. Juostessani törmäsin johonkuhun. "Sorry, I-", tummaihoinen, minua huomattavasti pidempi ja ruipelompi poika oli sanonut, mutta lause jäi kesken. Olihan sitä vaikea puhua kun sai kirveen terästä naamaan. Pojan poskipää murtui ja terä viilsi pojan naaman auki. Verta suihkusi kasvoilleni ja vaatteilleni. Tribuutti kaatui maahan sätkien. "Mitä vittua, sä elät yhä?" kysyin ja katsoin taivaalle. "Kattokaa Capitol, eikös ookkin vitun nättiä, häh?!" huusin taivaalle jossa kulki satoja kameroita, joiden avulla koko peliä kuvattiin. Kameroita ei tietenkään näkynyt. Ne olivat keinotekoisen taivaansuojissa. "Sadistiset paskat", sanoin ennen kuin annoin lopullisen iskun kolmos vyöhykkeen tribuutille. Kuului vaimea kanuunan pamahdus -jälleen yksi tribuutti poistui tästä viheliäisestä pelistä ja se oli tuo tummapoika joka oli saanut kärsiä ennen kuolemaansa.

Ennen kuin lähdin avasin pojan kantaman repun ja otin sieltä kaiken tarpeellisen; tyhjän vesipullon ja 2mx2m kokoisen pressun jota saattoi käyttää sateen suojana. Tungin kamat nopeasti omaan reppuuni ja lähdin kohti nuorta miestä joka oli samalta vyöhykkeeltä kuin minä. Hymyilin vinosti tuolle.


Maiken Sorenson ∆ Runsaudensarvi / Runsaudensarven lähellä oleva suuri pilvenpiirtäjä

Seisoin areenalla valmiina juoksemaan aivan toiseen suuntaan kuon runsaudensarvelle. Vain idiootit menisivät sinne. Siis vain ja ainoastaan _idiootit_. Eli jotkut uhkarohkeat pojat ja tytöt jotka kuolisivat ammattilaisten takia. Minä en kuuluisi noihin. Oi en. Minä olisin se joka pärjäisi edes yhden päivän, jos vaikka toisenkin. Kun summeri soi pinkaisin juoksuun kohti betoniviidakkoa. Juoksin kaduilla jotka olivat joskus olleet hienoja. Nyt ne olivat hiekan ja pölyn peitossa. Kaikki oli kuollutta. Ei ollut puita tai elämää. Oli vain kuivuutta ja paljon betonia. Ei kestänyt kauankaan kun löysin tieni korkean pilvenpiirtäjän oville. Lasiovet olivat rikki ja sirpaleita oli siellä täällä. Nappasin yhden sirpaleista. Se toimisi hyvänä aseena tiukan paikan tullen. Voisin tökätä sen jonkun silmään vaikkapa. Ajatus tuntui kamalalta. Mekin rakennuksen sisään, kiipesin useita portaita ja saavuin tyhjään ja valtavaan tilaan. Osa ikkunoista oli rikki ja kokolattiamatolla oli hiekkaa ja pölyä. Huone näytti toimistolta. Vanhalta ja hylätyltä sellaiselta. Menin ikkunaan josta näin runsaudensarvelle. Näin ruumiita maassa ja juoksentelevia ihmisiä. Näytin hieman kauhistuneelta. Olin tosiaankin osa nälkäpeliä nyt.. Tämä oli sairasta. Istahdin maahan ja jäin katsomaan ihmisten menoa. Olisin turvassa täällä, ajattelin ja näpräsin lattialla olevia hiekanjyviä.

Magnus Grimes / Runsaudensarvi

Katsoin areenan ympäristöä hieman ihmeissäni ja tietenkin kauhuissani. En ollut ennen nähnyt tälläistä areenaa. Nielaisin ja kuuntelin kuinka kello laski aikaa pelin viralliseen alkuun. Kun oli aika juosta jäin paikoilleni. Osa juoksi suoraa tietä runsaudensarvelle, osa juoksi vastakkaiseen suuntaan. Lähdin pian kohti runsaudensarvea ja otin maasta repun selkääni. Jatkaessani matkaa törmäsin johonkuhun. "Sorry I-" ja valtava kipu iskeytyi naamaani. Olin pyörtyä. Silmiäni kirveli ja kipu säteili koko naamassani. Huusin ja itkin. Näin kuinka maa värjäytyi punaiseksi verestäni. Tytön hiukset olivat myös olleet punaiset. Tämähän oli ihan hullua. Se tyttöhän oli ollut kamalan säikky.

Kuinka paljon ihmisen kasvoissa olikaan verta? Kuulin kuinka se tyttö huusi jotain ja tunsin pian iskun, jonka jälkeen kaikki kipu oli poissa. Tunsin kuinka vajosin pimeyteen ja lopetin olemassa oloni. Elämäni oli ohi.

//Kas näin.. kiireessä rustasin nämä joten laatu on mitä on hahhah. Anteeksi. :| //

Leah Chase / vyöhyke 5


Olin vain hörpännyt nopeasti vesilasista ennen metallialustalle menoa. Lopulta se alkoi nousta ja pääsin aurinkon ja hiekan täyttämälle areenalla. Selvä. Siis autioitunut kaupunki, ilmeisesti keskellä aavikkoa. Katselin vajaan minuutin ajan ympärilleni etsien katseellani liittolaiseni. Olin päässyt niin sanottuun ammattilaisten liittoutumaan. Katselin myös Runsaudensarvea ja kurtistin kulmiani paikalleni, olin suuaukosta sivussa. Täytyisipä luottaa nopeuteeni.
Kun aikaa oli jäljellä enää vajaa kymmenen sekuntia, valmistauduin juoksemaan.
Summeri soi ja hyppäsin. Seuraavaksi vain juoksin kohti aseita ja varusteita. Saavutin runsaudensarven ensimmäisten joukossa saaden käsiini miekan ja veitsiä. Vilkaisin toisia ja näin liittoutumani ulkopuolelle kuuluvan tytön, joka taisi olla vyöhykkeeltä yhdeksän. Hän oli ihan hyväkuntoinen ja yritti saada jonkun aseen. Kasvoni valtasi julma hymy juostessani tytön luokse. hän yritti juosta karkuun, mutta kompastui ja kaatui maahan. Laskeuduin hänen yllensä juuri hänen kääntyessään selälleen. "Ei. Ei, ole kiltti. Älä tee sitä. Minä pyydän!" tyttö aneli kyynelten alkaessa valumaan hänen kasvoiltaan.
"Oletko unohtanut missä olemme?" kysyin ivallisesti. Tytön vielä yrittäessä ryömiä pakoon työnsin saamani miekan tytön mahaan. Hän päästi pienen älähdyksen, mutten kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Vedin miekan irti ja jätin tytön paikalleen kuolemaan.
Seuraavaksi liikuin takaisin runsaudensarvelle liittolaisteni luokse(? olettaen että kaikki on jo sielä).

Janet Stone

Olin juonut lasin vettä. En kuitenkaan halunnut syödä mitään, sillä pelkäsin sen huonontavan suorituskykyäni. Astuin suppiloon ja pian se alkoi kohota. Ylläni oli löysät farkut, valkoinen toppi. Siristin silmiäni valon osuessa silmiini.
#Autio aavikkokaupunki?# hämmästelin. Katsahdin ensin liittolaistani Flynniä. Sitten katsoin ympärilleni. Näin heittoveitset ja sitten maassa olevan huivikasan. Huokaisin syvään ja heti summerin soitua ampaisin vauhtiin. Nappasin valkoisen huivin ja suuntasin heittoveitsiin.

Avata West

Olin suppilossa jo valmiina. Ylläni oli läysät farkut ja sininen T-paita. Levy nousi ylös ja edessäni avautui kaupunki ja hiekkaa. Yhtäkkiä summeri soi. Lähdin juoksemaan. Pääsin runsaudensarvelle ja syöksyin juomapulloa kohti. Samassa toimet tribuutti(12. Tyttötribuutti) kiilasi kylkeeni. Otin veitsen tasolta ja iskin sen tämän kaulaan. Revin aseeni irti tytön ruumiista.

Cover Cooper

Paiskasin lasin seinään ja astuin sitten suppiloon. Minulla oli löysät farkut ja musta T-paita ylläni. Nousin areenalle ja vilkaisin muita tribuutteja. Valmistauduin ja sitten summeri soi. Juoksin ottaen runsaudensarvesta vesipullon ja keihään. Väistin yhden iskun ja tönäisin jonkun maahan. Hyppäsin puron yli juosten kohti kaupunkia.

//saatan kuvailla vähän tarkemmin ympäristöä kuin 74th Nälkäpelin sivuilla, joten huomiokaas ne yksityiskohdat. //

Zana Gideon

Puin päälleni minulle annetut vaatteet ennen kuin astuin lasisuppiloon, joka sulkeutui astuessani sen sisälle. Minua ei oltu vielä pyydetty menemään lasisuppiloon, mutta en pystynyt odottamaan että nälkäpeli alkaisi. Katsoin lasiin heijastunutta kuvajaistani. Stailaajani oli antanut minulle aika normaalit vaatteet; ohuen, vihertävän t-paidan, löysät ja mukavat farkut, mustat maiharit ja ruskean nahkatakin. Minulla oli myös kaulassani laivaston sininen ohut huivi. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, millainen areena minua ylhäällä odottaisi. #Ehkäpä areena olisi jonkinlaista metsikköä#, ajattelin sivellessäni nahkatakin miellyttävää pintaa. Muutaman minuutin päästä naisen kehotettua tribuutteja astumaan suppiloihin, suppilo alkoi nousta. Lihakseni jäykistyivät kun odoton vihdoin näkeväni areenan.

Aluksi valo häikäisi minut hetkeksi, niin kuin olin odottanutkin. Juuri kun silmäni ehtivät tottua valoon, kuulin jylisevän äänen kaikkialla ympärilläni: "Hyvät naiset ja herrat, seitsemäskymmenesneljäs nälkäpeli alkaa!" En kuitenkaan liikahtanutkaan, sillä minulla oli 60 sekuntia aikaa katsoa ympärilleni. Enkä tietenkään halunnut räjähtää taivaan tuuliin. Katseeni kiersi nopeasti muissa tribuuteissa. Minun molemmilla puolillani seisoivat kuutosen tribuutit, joista toinen oli kuitenkin liittolaiseni. Tyttötribuutista olisi tuskin haittaa, sillä tuo oli selvästikin kauhuissaan.

Sitten tutkailin ympäristöäni. Tämä oli selvästikin jonkinlainen hylätty suurkaupunki, joka oli varmasti ollut aikoinaan hienompi kuin vyöhykkeen 2 keskusta. Olin silti varma, että Capitol oli paljon hienompi kuin tämä kaupunki on koskaan ollutkaan. Toinenkin asia ei ollut vaikeasti huomattavissa; kaupunki sijaitsi ilmeisesti aavikolla, sillä kadut olivat hiekan peitossa. katsoin vielä sekunnin huonokuntoisia pilvenpiirtäjiä ennen kuin käänsin katseeni runsaudensarvea ympäröivään hiekkakehään ja sieltä sen ympärille. Kehää ympäröi pieni puro. #Se on varmasti tärkeä selviytymisen kannalta#, tuumin. Kehän ulkopuolella näin neljä katua. Suurin katu, jota piirittivät korkeimmat pilvenpiirtäjät oli minusta vähän vasemmalle, ja sitä vastapäätä oli vähän pienempi katu, jolla lojui paljon autoja. Näin vielä kaksi katua, joista toinen oli oikealla ja toinen vasemmalla. Kadut näyttivät aika samanlaisilta. Arvioin, että minuutista alla puolet oli enää jäljellä, joten käänsin katseeni takaisin runsaudensarveen ja sen ympäristöön. Runsaudensarven suuaukko oli souraan edessäni (vaikkakin jonkin matkan päässä), joten näin sen sisään. Näin kaikki aseet, joita halusin kokeilla. Näin myös seitsemän miekkaa, joista yhdellä yrittäisin tappaa mahdollisimman monta tribuuttia. Pieni hymy pääsi kasvoilleni kun otin asennon, josta olisi helppo lähteä liikkeelle. Tiesin tarkelleen mitä tekisin seuraavaksi. Ja sitten gongi kumahti. Lähdin juoksemaan niin nopeasti kuin vain pystyin kohti kultaista runsaudensarvea. Jotkut olivat runsaudensarvella ennen minua, mutta näin että melkein kaikki heistä olivat liittolaisiani.

Flynn Gunner

Ennen kuin astuin lasisuppiloon, olin juonut luultavasti viisi isoa lasillista vettä. Olin myös syönyt erilaisia herkkuja, mutta kuulutus patisti minut suppiloon. #No, ainakin pääsen areenalle...# ajattelin itsekseni ja huokaisin. Olin juuri pukenut päälleni valkoisen t-paidan ja farkkutakin. Saamani löysät farkut ja maiharit oli pakko myös laittaa päälle. En ollut koskaan aiemmin käyttänyt löysiä farkkuja saati sitten maihareita, joten yllätyin iloisesti kun ne tuntuivat mukavilta. Suppilo alkoi nousta, ja en nähnyt pariin sekuntiin mitään kunnes silmäni häikäistyivät auringon takia. Nostin hetkeksi käteni suojaamaan kasvojani auringonpaisteelta, samalla kuin kaiutus ilmoitti nälkäpelin alkavan. Katsoin ympärilleni, ja huomasin ettäolen jonkinlaisessa autioituneessa kaupungissa joka ilmeisesti sijaitsi aavikolla. #Outoa... Tälläistä areenaa en olekaan nähnyt ennen!# ajattelin tutkiessani ympäristöä tarkemmin. Aurinko näytti laskevan korkeiden rakennusten taakse, joten oletin että oli ilta. En alkanut miettiä mitä kautta lähtisin runsaudensarvelta, sillä minä ja tribuutit, joiden kanssa olin liittoutunut olimme sopineet valtaavamme runsaudensarven haltuumme. Otin hyvän asennon ja gongi kumahti.

Juoksin mahdollisimman nopeasti kohti runsaudensarvea välittämättä tavaroista matkani varrella. Olin yksi ensimmäisistä runsaudensarvella. Etsin kuumeisesti tiettyä asetta, jonka onneksi löysin. Nappasin toisen kolmikärjistä ja nyökkäsin yhdelle liittolaisistani ennen kuin lähdin hölkäten poispäin runsaudensarvesta.

Jace Amell

Musta nahkatakki, löysät, beiget farkut ja harmaa t-paita. Vain ne sain valmiiksi kun minut lähetettäisiin kohta areenalle, jossa 23 tribuuttia yrittäisivät saada minut hengiltä. Solmin maihareitteni nauhat ja istahdin sitten takaisin puiselle penkille. Penkin vieressä olevalla pöydällä oli puoliksi tyhjä vesilasi, johon en ollut koskenut vähään aikaan. Minua hermostutti niin paljon, etten pystynyt syömään. Puolet vesilasillisesta oli kuitenkin päässyt kurkustani alas. Astuin suppiloon vasta kun minun käskettiin tehdä niin.
En ollut odottanut tällaista areenaa. Korkeat pilvenpiirtäjät kohosivat ympärilläni jättäen väliinsä 4 rakoa. Vähän matkaa minun oikealla puolellani oli katu, jolla oli runsaasti autoja. Osa oli hautautunut hiekkaan osa ei. Minulla ei kestänyt kauaa tajuta että lähtisin sinne pian. Heti kun olisin napannut tarvikkeita.
Gongi kumahti ja lähdin juoksemaan muiden tavoin. Valitsin kohteekseni ison repun jonkin matkan päässä minusta. Sinne matkllani nappasin pienen rasian. Onneksi kukaan muu ei ollut ehtinyt napata reppua kun saavuin sen luo. Heitin repun selkääni ja käännyin kohti katua. Juoksin niin nopeasti kuin pystyin sitä kohti. Kukaan ei pysäyttänyt minua, joten hyppäsin vain pienen puron ylitse.

Cory Miles

Olin aivan paniikissa. Astuin suppiloon käskyn kuultuani. Kyyneleet valuivat poskilleni kun suppilo alkoi nousta. Tässä tämä nyt oli. Elämäni kokisi pian loppunsa. En oikeastaan tuhlannut aikaa miettimällä missä olin, sillä katseeni lukittui muihin tribuutteihin. Mietin millä kaikilla eri tavoilla he mahtaisivat tappaa minut... Ja sitten oksensin. Oksennus lensi käsilleni ja pidalleni. Gongi kumahti. Seisoin hetken epävarmana paikoillani, kunnes lähdin juoksemaan kohti reppua, sillä minä en selviytyisi ilman varusteita. Jos siis selviytyisin.